Ilvermornyn linnan pääovin vieressä seisoo kaksi marmoripatsasta, jotka esittävät Isoltia ja Jamesia. Ovet avautuvat pyöreään huoneeseen, jonka katto on lasikupoli. Huonetta kiertää puinen parveke. Muutoin koko tila on tyhjä, lukuun ottamatta neljää valtavaa puuveistosta, jotka esittävät neljän tuvat symboleita: sarvipäistä käärmettä, wampuskissaa, ukkoslintua ja pukwudgieta.
Ilvermornyn lajittelu eroaa suuresta Tylypahkan lajittelusta. Vanhemmat oppilaat seisovat parvekkeella katselemassa, kun uudet oppilaat saapuvat huoneeseen, ja asettuvat seisomaan seinänvierelle. Yksi kerrallaan oppilaat kutsutaan seisomaan keskelle huonetta, lattiaa koristavan Gordionin solmun päälle. Koko koulu odottaa äänettömästi, että jokin puuveistoksista reagoisi. Jos Horned Serpent-tuvan sarvipäinen käärme haluaa oppilaan, sen otsaan upotettu jalokivi alkaa loistaa. Jos Wampus-tuvan kissa haluaa oppilaan, se karjaisee. Thunderbird-tuvan ukkoslintu räpyttää siipiään, ja Pukwudgie-tuvan veistos nostaa nuolensa ilmaan.
Joskus käy niin, että useampi veistos ilmoittaa halustaan saada oppilas tupaansa. Silloin oppilas saa itse valita tupansa. Hyvin harvoin, kenties kerran vuosikymmenessä, oppilaalle tarjotaan paikkaa jokaisesta tuvasta. Seraphina Picquery, joka toimi MACUSA:n (Macigal Congress of the United States of America) presidenttinä vuosina 1920–1928, oli oman sukupolvensa ainoa jota tällainen kunnia kohtasi. Hän valitsi sarvipäisen käärmeen.
Joskus sanotaan, että Ilvermornyn tuvat edustavat kokonaista velhoa tai noitaa: Horned Serpent edustaa mieltä, Wampus ruumista, Pukwudgie sydäntä ja Thunderbird sielua. Toiset väittävät, että Horned Serpentiin päätyvät oppineet, Wampukseen soturit, Pukwudgieen parantajat ja Thunderbirdiin seikkailijat.
Tylypahkan ja Ilvermornyn välillä on muitakin eroavaisuuksia kuin lajittelu. Kun oppilaat ovat saaneet tietää tupansa, heidät johdatetaan suureen saliin, jossa he saavat taikasauvansa. Vuoteen 1965 saakka oli voimassa niin sanottu Rappaportin laki, joka määräsi tiukan erottelun jästien ja velhojen kesken. Velhot eivät saaneet mennä naimisiin jästien kanssa, tai edes ystävystyä heidän kanssa. Jos velho tai noita vastusti kieltoa, rangaistukset olivat ankaria. Ainoastaan välttämättömiä arkisia toimia sai hoitaa jästien parissa. Lain ollessa voimassa lasten ei sallittu omistaa taikasauvaa ennen kuin he saapuivat Ilvermornyyn. Kirjoita viimeisin tekstissä mainittu kursivoitu sana kohtaan ennen tupatoivetta lomakkeessa. Sauvat oli myös jätettävä kouluun lomien aikana. Vasta kun noita tai velho täytti 17 vuotta, sai hän kantaa sauvaa mukanaan koulun ulkopuolella.
Ilvermornyn oppilaiden kaavut ovat sinisiä ja karpalonpunaisia. Värit on valittu Isoltin ja Jamesin kunniaksi. Sininen oli Isoltin lempiväri, ja hän unelmoi lapsena pääsevänsä Korpinkynnen tupaan. Karpalonpunainen viittaa siihen, että James rakasti karpalopiirakkaa. Oppilaiden kaavut kiinnitetään kultaisella Gordionin solmulla, muistutuksena siitä rintaneulasta, jonka Isolt löysi alkuperäisen Ilvermorny-mökin raunioista.
Tänäkin päivänä koulussa työskentelee useita pukwudgieita. Kaikki niistä tietenkin valittavat koko ajan, ja väittävät että ne eivät oikeastaan halua oleskella koulussa ollenkaan. Silti jokainen niistä tulee takaisin joka vuosi. Yksi erityisen ikääntynyt olento käyttää nimeä William. Se kuitenkin nauraa, jos joku kysyy, onko se sama William joka pelasti Isoltin ja Jamesin henget, ja huomauttaa, että alkuperäinen William olisi jo yli 300-vuotias. Kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut selvittämään, miten kauan pukwudgiet elävät. William ei anna kenenkään muun kiillottaa Isoltia esittävää marmoripatsasta, ja joka vuosi Isoltin kuolinpäivänä, se laskee kukkia hänen haudalleen. Siitä ei kannata kysyä, koska pukwudgie tulee erittäin pahalle tuulelle, jos joku mainitsee asiasta.
Alkuperäinen teksti © JKR, Suomennoksesta kiitos Harry Potter-fanit!